Mitä tapahtuu, kun kuolen?

Tämä kysymys on harvoin abstrakti. Joko ajattelet itseäsi — diagnoosi, ikä, uneton yö, jonka aikana sinulle yhtäkkiä valkenee, että tämä todella tapahtuu — tai ajattelet jotakuta, jonka juuri menetit tai pian menetät. Kummassakin tapauksessa ansaitset vastauksen, joka ottaa sinut vakavasti.

Tämä sivu ei yritä muotoilla asiaa runollisesti pois. Se kertoo, mitä kristinusko konkreettisesti väittää ja mistä tuo väite riippuu. Voit lukea sen yhden perinteen konkreettisena vastauksena ja päättää itse, mitä siitä ajattelet.

Jos luet tätä kysymystä juuri nyt siksi, että sinulla on ajatuksia vahingoittaa itseäsi: lopeta lukeminen tähän ja soita kriisipuhelimeen. Kriisipuhelin 09 2525 0111 (MIELI Suomen Mielenterveys ry, maksuton, ympäri vuorokauden). Sivu voi odottaa sinua.

Muutama termi ensin

Lukijalle, jolla ei ole kirkollista taustaa:

• Jeesus Nasaretilainen oli juutalainen kiertävä opettaja, joka eli ensimmäisellä vuosisadalla Rooman miehittämässä Juudean maakunnassa. Kristinusko väittää lisäksi, että hän oli Jumala ihmisen hahmossa. Rooman hallinto surmasi hänet noin vuonna 30 jKr. teloitustavalla, jota kutsutaan ristiinnaulitsemiseksi.
• Risti on kristillinen lyhennelmä tästä teloituksesta — Jeesuksen julkisesta roomalaisesta surmaamisesta noin vuonna 30 jKr.
• Ylösnousemus on kristillinen väite, että Jeesus nähtiin teloituksensa jälkeen kolmen päivän kuluttua elävänä, ja tämän todisti useampi nimeltä mainittu silminnäkijä.
• Kristus on arvonimi, ei sukunimi. Se on kreikankielinen käännös heprean sanasta Mašiah (Messias) — voideltu, juutalaisessa perinteessä kauan luvattu hahmo. Varhaiset kristityt käyttivät sitä tavallisena tapana viitata Jeesukseen.
• Paratiisi on sana, jota Jeesus käyttää välittömästä, tietoisesta kokemuksesta olla Jumalan luona kuoleman jälkeen.
• Iankaikkinen elämä, kristillisessä kielenkäytössä, ei ole vain pitkään kestävää elämää. Se on tietynlaista elämää — sellaista, jota Jumalalla itsellään on — joka alkaa jo tässä elämässä, kun ihminen on sovitettu Jumalan kanssa, ja jatkuu katkeamatta kuoleman yli.

Lyhyt, rehellinen vastaus

Kristinusko väittää, ettei kuolema ole tietoisuuden loppu eikä myöskään ihmisen loppu. Se väittää kaksi yhteen kuuluvaa asiaa: on olemassa välitön tietoinen tila kuoleman jälkeen — ja on olemassa myöhempi ruumiillinen ylösnousemus uudistettuun aineelliseen maailmaan. Molemmat riippuvat yhdestä ainoasta historiallisesta väitteestä: että Jeesus itse kuoli ja nähtiin kolmen päivän kuluttua elävänä.

Mitä kristinusko ei sano

Kolme asiaa, joita moni pitää kristillisenä kantana, mutta jotka eivät ole sitä.

Se ei väitä, että sielustasi tulee ruumiiton pilvi, joka leijuu taivaaseen. Tämä on pikemminkin mielikuva, joka on kasvanut keskiaikaisista kaiverruksista ja piirretyistä. Raamatun kuvaus lopullisesta tilasta on paljon aineellisempi — uudistettu ruumiillinen maailma, jossa Jumala asuu suoraan ihmisten keskellä.

Se ei väitä, että jokainen astuu automaattisesti samaan todellisuuteen riippumatta siitä, mitä on valinnut. Kristinusko on historiallisesti kuvannut kaksi mahdollista lopputilaa. Tästä lisää alempana.

Se ei väitä, että kuolema itsessään olisi hyvä. Kuolema on kristillisissä teksteissä "viimeinen vihollinen" — jotain, joka lopullisesti voitetaan, ei jotain, jota tulisi kaunistella. Suru ei ole väärin. Selittelyt vahingoittavat enemmän kuin auttavat.

Mitä kristinusko tosiasiassa kuvaa

Tekstit kuvaavat kaksi ajallisesti erillistä todellisuutta.

Heti kuoleman jälkeen. Kristillinen perinne on historiallisesti opettanut, että ihminen pysyy tietoisena — ja että hän on välittömästi Jumalan luona, jos hän on luottanut Jeesukseen. Paavali, eräs varhaisimmista kristityistä kirjoittajista, kirjoitti kirjeessä Korintissa asuville kristityille, että ruumiista pois muuttaminen ja Herran luona kotona oleminen ovat sama asia: "Rohkein mielin olemme siis valmiit muuttamaan pois ruumiista ollaksemme kotona Herran luona." (Herra on tässä varhaisten kristittyjen tunnustuksellinen arvonimi Jeesuksesta, ei tavanomainen puhuttelu.) Jeesus itse sanoi viime hetkinään miehelle, joka teloitettiin hänen vieressään: "Jo tänään olet minun kanssani paratiisissa." Tänään — ei vasta joskus.

Lopussa. Tämä on vähemmän tunnettu mutta keskeisempi osa. Kristinusko ei ole koskaan väittänyt, että lopullinen päämäärä olisi leijuva olemassaolo. Lopullinen päämäärä on ruumiillinen ylösnousemus — sama ihminen, mutta muuttuneessa, tuhoutumattomassa muodossa, uudistetussa maailmassa. Paavali kuvaa sen näin: "Kylvetään katoavaa, nousee katoamatonta. Kylvetään vähäpätöistä, nousee kirkasta. Kylvetään heikkoutta, nousee voimaa. Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis."

Raamatun viimeinen kirja kuvaa loppukuvan: "Ja minä kuulin valtaistuimelta voimakkaan äänen, joka sanoi: 'Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, ei valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.'"

Se on konkreettinen, ruumiillinen, yhteisöllinen näky — ei eteerinen. Se on Jumala asuu ihmisten keskellä, ei ihmiset leijuvat pilvien yllä.

Kaksi lopputilaa

Kristinusko ei ole historiallisesti kuvannut vain yhtä mahdollisuutta. Se on kuvannut kaksi. Tämä on tämän perinteen epämukavin osa, ja se kannattaa sanoa selvästi sen sijaan, että sen ympäri kierrettäisiin.

Kristillinen opetus tuomiosta ei ole se, että Jumala mielivaltaisesti rankaisee ihmisiä, jotka eivät ole liittyneet häneen. Se on se, että jokainen ihminen tekee koko elämänsä ajan ratkaisuja siitä, päästääkö hän Jumalan sisään vai sulkeeko hänet ulos — ja että nämä ratkaisut saavat kuolemassa lopullisen muotonsa. Se, joka ei koko elämänsä aikana tahtonut Jumalaa, saa lopuksi sen, minkä valitsi: olemassaolon ilman Jumalaa. Tätä Raamattu tarkoittaa sanalla helvetti — ei kidutusholvia, johon Jumala aktiivisesti työntää ihmisiä, vaan sen lopullista muotoa, jonka moni valitsee koko elämänsä mittaan.

Tämä opetus on raskas. Kristinusko ei ole koskaan väittänyt sen olevan helppo. Mutta sillä on tärkeä seuraus: sinun ratkaisusi nyt merkitsee. Se ei ole vertauskuvallinen. Se on itse asia.

Miksi tämä vastaus ei ole tyhjän päällä

Kristinusko ei väitä tätä kaikkea siksi, että se olisi miellyttävä ajatus. Se väittää sen siksi, että on olemassa konkreettinen historiallinen ankkuri: Jeesus itse, joka teloitettiin ja nähtiin kolmen päivän kuluttua elävänä.

Jos tuota tapahtumaa ei sattunut, koko kristillinen puhe kuolemasta on pelkkää toiveajattelua. Jos se tapahtui, se on jotain muuta: ennakko siitä, mitä lopussa tapahtuu jokaiselle ihmiselle, joka on sovitettu Jumalan kanssa.

Paavali sanoi sen kirjeessä Korintissa asuville kristityille — silminnäkijöiden elävän muiston sisällä — suoraan: "Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta, jotka ovat kuolleet." Esikoinen on tässä maatalouden termi: sadon ensimmäinen sato, joka osoittaa, mitä on tulossa. Jeesuksen ylösnousemus on tässä kielikuvassa ensimmäinen sato — kaikki muu tulee sen jälkeen.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa

Kolme seurausta, jos kristinusko on oikeassa:

Suru on oikeutettua, mutta sillä on raja. Paavali kirjoitti kirjeessä Tessalonikan kaupungin kristityille heidän kuolleista uskonsisaristaan: "Emme halua, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, ettette surisi niin kuin ne, joilla ei ole toivoa." Niin kuin ne — ei ei lainkaan. Suru ei ole ongelma. Toivottomuus on.

Kuolema ei muuta sitä, kuka olit — se paljastaa sen. Tämä on raskas totuus. Se, mitä olet sisälläsi vaalinut — luottamusta, kovuutta, rehellisyyttä, omahyväisyyttä — pysyy sinä, mitä se oli. Kuolema tuo sen siihen muotoon, jonka se oli jo ottanut.

Ei ole liian myöhäistä, nyt. Tämä on tärkein kohta jollekulle, joka katsoo tätä juuri nyt ulkopuolelta. Kertomus Jeesuksen vieressä teloitetusta miehestä — lauseita ennen kuolemaansa — on säilytetty teksteissä tarkoituksella. Jos hänelle ei ollut liian myöhäistä, sinullekaan ei ole liian myöhäistä.

Entä nyt?

Jos luet tätä juuri nyt jonkin konkreettisen asian vuoksi — diagnoosin, menetyksen, pelkäämäsi päivämäärän — voit puhua siitä jonkun kanssa. Chattimme on maksuton, yksityinen ja omalla kielelläsi. Sinun ei tarvitse valmistella mitään. Sinä aloitat; sinä lopetat, milloin haluat.

Mistä tämä tulee Raamatussa

• Johannes 11:25–26 — "Minä olen ylösnousemus ja elämä"
• 1. Korinttilaiskirje 15:42–44 — ylösnousemusruumiin kuvaus
• 2. Korinttilaiskirje 5:8 — "olemme valmiit muuttamaan pois ruumiista ollaksemme kotona Herran luona"
• Luukas 23:42–43 — "jo tänään olet minun kanssani paratiisissa"
• Ilmestyskirja 21:1–4 — lopullinen näky uudistetusta maailmasta
• 1. Tessalonikalaiskirje 4:13–14 — suru, mutta ei ilman toivoa

Jos olet kriisissä juuri nyt

Jos olet kriisissä tai sinulla on ajatuksia vahingoittaa itseäsi: Kriisipuhelin 09 2525 0111 (MIELI Suomen Mielenterveys ry, maksuton, ympäri vuorokauden).