Miksi hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita?

Tämän kysymyksen esittää lähes jokainen ihminen jossain vaiheessa — joskus hiljaa mielen perukoilla, joskus tiettynä päivänä, jona jotain odottamatonta on tapahtunut. Ei ole sattumaa, että se on yleisin muoto, jossa jumalakysymys esitetään nykykielellä. Eikä ole sattumaa, että se on myös rehellisin.

Tämä sivu yrittää vastata tavalla, joka ei vähättele raskasta eikä pakene moraaliseen kirjanpitoon.

Muutama termi ensin

Lukijalle, jolla ei ole kirkollista taustaa:

• Jeesus Nasaretilainen oli juutalainen kiertävä opettaja, joka eli ensimmäisellä vuosisadalla Rooman miehittämässä Juudean maakunnassa. Kristinusko väittää lisäksi, että hän oli Jumala ihmisen hahmossa. Rooman hallinto surmasi hänet noin vuonna 30 jKr. teloitustavalla, jota kutsutaan ristiinnaulitsemiseksi.
• Risti on kristillinen lyhennelmä tästä teloituksesta — Jeesuksen julkisesta roomalaisesta surmaamisesta noin vuonna 30 jKr.
• Evankeliumit ovat neljä lyhyttä Jeesuksen elämäkertaa — Matteus, Markus, Luukas ja Johannes — jotka hänen seuraajansa kirjoittivat vuosikymmenten kuluessa hänen kuolemastaan.
• Paavali oli eräs varhaisimmista kristityistä kirjoittajista. Noin kolmasosa Uudesta testamentista koostuu hänen kirjeistään.
• Job on erään vanhan raamatunkirjan päähenkilö. Kirja käy läpi juuri tämän kysymyksen — mitä tapahtuu, kun ihminen, joka ei ole tehnyt mitään havaittavaa väärin, menettää kaiken.
• Ylösnousemus on kristillinen väite, että Jeesus nähtiin teloituksensa jälkeen kolmen päivän kuluttua elävänä, ja tämän todisti useampi nimeltä mainittu silminnäkijä.

Lyhyt, rehellinen vastaus

Kristinuskolla ei ole tähän selitystä siinä mielessä kuin "näin ja näin kirjanpito toimii." Se, mitä se konkreettisesti sanoo, menee toiseen suuntaan — se on suoraan ristiriidassa karma-logiikan kanssa, se ottaa kärsimyksen vakavasti järjestelmällisenä, ja se ankkuroi vastauksensa konkreettiseen päivään ja konkreettiseen henkilöön, ei abstraktiin teoriaan.

Kysymys kysymyksen takana

Ennen varsinaista perustelua yksi kohta itse kysymyksestä. "Miksi hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita?" sisältää jo oletuksen — että kärsimyksen pitäisi olla moraalista kirjanpitoa. Että hyvän pitäisi kulkea käsi kädessä hyvin kohdellun kanssa. Se on karma-oletus, ja se on syvällä monissa kulttuureissa — myös suomalaisessa, joka pitää itseään maallistuneena.

Kristinusko ei ole koskaan jakanut tätä oletusta. Päinvastoin — se on usein raatanut sitä vastaan. Yksi Raamatun suurimmista kirjoista, Jobin kirja, omistaa neljäkymmentä lukua kysymykselle siitä, mitä tapahtuu, kun todistettavan rehellinen ihminen menettää kaiken. Kirjan koko ydin on, ettei karma-logiikka päde — ja että Jobin ystävät, jotka soveltavat juuri tuota logiikkaa, saavat lopulta Jumalalta itseltään nuhteet.

Se tarkoittaa: kysymys itse on muotoiltava uudelleen. Se ei oikeastaan kuulu miksi kirjanpito pettää, vaan: miksi maailma on rakennettu niin, ettei kirjanpito mene tasan?

Miten Jeesus itse käsitteli karma-kysymystä

Evankeliumeissa on kaksi kohtausta, joissa Jeesukselta kysytään suoraan karma-logiikan mukaan. Molemmat vastaukset ovat valaisevia.

Ensimmäisessä — Luukkaan evankeliumissa — jotkut kertovat Jeesukselle joukosta galilealaisia, jotka roomalainen maaherra Pilatus surmautti kesken uhritoimituksen. Ääneen lausumaton kysymys on: olivatko he pahempia kuin muut? Jeesus kääntää kysymyksen: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisempiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tällaista? Eivät suinkaan." Sitten hän ottaa toisen esimerkin — Jerusalemissa sortuneen tornin, joka oli surmannut kahdeksantoista ihmistä — ja sanoo saman uudelleen. Eivät. He eivät olleet pahempia.

Toisessa — Johanneksen evankeliumissa — Jeesus näkee sokeana syntyneen miehen. Hänen oppilaansa kysyvät: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itse vai hänen vanhempansa?" Sekin on karma-logiikkaa. Jeesus vastaa: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa ole tehneet syntiä." Jälleen selvä ei.

Se on hyvin selkeä kanta. Kristinusko ei ole opettanut, että jokainen konkreettinen kärsimys olisi rangaistus jostain konkreettisesta viasta. Tämän käsityksen — jonka kuulee joskus esitettävän kristillisenä — Jeesus itse torjui.

Mitä kristinusko sanoo sen sijaan

Kun karma-vastaus putoaa pois, mitä jää? Kristinusko antaa kaksiosaisen vastauksen.

Ensiksi: koko maailma on vaurioitunut, ei vain yksittäiset ihmiset. Kristillinen kertomus kuvaa maailmaa, jossa jokin on perustavasti mennyt sijoiltaan — ei vain moraalisesti, vaan rakenteellisesti. Sairaus, luonnonkatastrofit, kuolema, kaikki se, mitä kutsumme tahattomaksi kärsimykseksi, kuuluu tähän kuvaukseen. Paavali muotoilee sen kirjeessään Rooman kristityille epätavallisella kuvalla: "Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa." Luomakunta itse on synnytystuskien tilassa — siis: kipua, joka tähtää johonkin, ei kipua lopputilana.

Tämä ei ole selitys sille, miksi juuri sinulle tapahtuu se, mikä tapahtuu. Se on kuvaus maailmasta, jossa elät — ja se on maltillisempi kuin karma-oletus. Se sanoo: kärsimys ei ole henkilökohtaisesti suunnattu sinua vastaan. Se ei myöskään ole todiste siitä, että sinussa olisi jotain vialla. Se on osa sitä, mitä on elää maailmassa, joka ei ole sellainen kuin sen oli tarkoitus olla.

Toiseksi: sitä ei tasoiteta — siihen mennään sisään. Tämä on nimenomaan kristillistä. Muut vastaukset kärsimykseen antavat Jumalan olla joko kaukana tai katsoa sivusta osaa ottamatta. Kristillinen vastaus väittää, että se, joka teki maailmankaikkeuden, meni kärsimyksen sisään. Jeesuksen kuolema ristillä on tämän väitteen terävin muoto. Hän ei kuole abstraktissa teoriassa. Hän kuolee poliittisen kidutuksen alla, janoisena, yksin, julkisesti riisuttuna, lähimpien ystäviensä hylkäämänä — ja hän huutaa lopuksi säkeen vanhasta juutalaisesta valituspsalmista (valituspsalmi on rukous, jossa ihminen kohtaa Jumalan kivullaan): "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?"

Jos Jeesus on se, mitä kristinusko väittää — Jumala ihmisen hahmossa — silloin se on vastaus: Jumala ei pysytellyt ulkopuolella. Kristitty teologi Dietrich Bonhoeffer, jonka natsit teloittivat vuonna 1945, kirjoitti muutamaa viikkoa ennen kuolemaansa vankilasta: "Vain kärsivä Jumala voi auttaa."

Miksi hyvät ihmiset eivät oikeastaan ole ongelma

Tässä on sanottava rehellisesti yksi asia, joka ohitetaan tavallisessa puheessa tästä kysymyksestä. Kristillinen perinne empii nimittää ketään sellaisenaan hyväksi — ei siksi, että se olisi pessimistinen, vaan siksi, että se tarkoittaa sanan hyvä hyvin vakavasti. Jeesus itse sanoo eräässä kohtauksessa: "Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin." Se ei ole loukkaus kysyjää kohtaan. Se on havainto siitä, että jokainen ihminen on molempia — tarkoitettu hyvyyteen ja sekoittunut rikkoihin.

Se ei muuta kysymystä: jää avoin haava, kun rakastettava ihminen kärsii. Mutta se tarkoittaa, ettei kysymys oikeastaan kuulu "miksi kohtalo osuu viattomiin?" — ikään kuin joku voisi vaatia itselleen ehdotonta viattomuutta — vaan: "miksi maailma on rakennettu niin, ettei kärsimys säästä ketään?". Tähän täsmällisempään kysymykseen kristinuskolla on edellä esitetty vastaus.

Kohdat, joissa Raamattu itse epäilee

On hyödyllistä huomata, ettei Raamattu piilota kysymystä. Päinvastoin.

Eräs psalmi — seitsemäskymmeneskolmas — alkaa kirjoittajan havainnolla siitä, että pahoilla menee ilmeisesti paremmin kuin hänellä: "Mutta minä olin kaatua, jalkani olivat luiskahtaa. Minä katselin kateellisena kerskailijoita ja näin, kuinka jumalattomat menestyivät." Se on karma-kysymys juutalais-kristillisellä kielellä, ja se on säilytetty teksteissä, ei poistettu. Vastaus, jonka psalmi antaa, ei ole nopea — se on näkökulman siirtymä ajan kuluessa.

Jobin kirja on vielä selvempi. Job menettää lapsensa, omaisuutensa, terveytensä. Hänen ystävänsä yrittävät selittää sitä karma-argumenteilla ("sinun on täytynyt tehdä jotain väärin"). Job kieltäytyy hyväksymästä sitä. Kirjan lopussa Jumala itse puuttuu asiaan eikä anna oikeutta ystäville vaan Jobille. Kristillinen perinne lukee tätä näin: se, joka kivussaan torjuu karma-selityksen ja nousee Jumalaa vastaan, on lähempänä totuutta kuin se, joka antaa kivulle siistin moraalisen muodon.

Mitä tarvitset kivussasi, jota tässä ei lue

Vaikeaa tässä vastauksessa on se, ettei se paranna sitä, mikä juuri nyt sattuu. Se on teologinen vastaus, ja se on rehellisempi kuin useimmat — mutta se ei korvaa sitä, mitä luultavasti tarvitset, jos sinulle on juuri tapahtunut jotain konkreettista.

Se, mitä tarvitset, on pikemminkin: aikaa, ihminen joka kuuntelee, perinne joka antaa kivullesi tilaa sen sijaan, että selittäisi sen. Kristinusko tarjoaa kaikkia kolmea, mutta se tarjoaa niitä konkreettisissa kohdissa, ei yhden sivun vastauksessa.

Yksi rehellinen ehdotus: jos olet juuri nyt akuutissa surussa, älä lue eteenpäin etsien argumentteja. Lue Valitusvirret — lyhyt raamatunkirja, joka koostuu kokonaan kivusta — tai valituspsalmit (psalmit 22, 38, 42 ja 88). Ne antavat kivulle sanat eivätkä yritä selittää sitä. Se ei ole vähemmän kristillistä. Se on pikemminkin vanhempi ja viisaampi muoto.

Konkreettinen ohje

Jos kysymys askarruttaa sinua juuri nyt:

• Erota, jos mahdollista, konkreettinen kipusi yleisestä kysymyksestä. Yleisellä kysymyksellä on vastaus. Konkreettisella kivullasi ei ole — eikä se ole kristinuskon epäonnistuminen vaan rehellisyys, josta se on pitänyt kiinni kaksituhatta vuotta.
• Sano se Jumalalle rehellisesti. Saat sanoa kaiken, mitä todella ajattelet. Valituspsalmit näyttävät miten.
• Etsi ihminen. Tätä kysymystä on raskasta kantaa yksin. Terapeutti, sielunhoitaja tai selväpäinen ystävä — he eivät ole yhtään vähemmän osa kristillistä vastausta kuin teologinen selitys.
• Odota aikaa ennen kuin teet lopullista ratkaisua Jumalasta. Keskellä kipua ei ole se hetki, jolloin päättää lopullisesti, mitä uskoo.

Entä nyt?

Jos luet tätä juuri nyt konkreettisesta kivusta käsin, voit puhua jonkun kanssa. Chattimme on maksuton, yksityinen ja omalla kielelläsi. Sinun ei tarvitse valmistella mitään etkä ottaa mitään kantaa. Sinä aloitat; sinä lopetat, milloin haluat.

Mistä tämä tulee Raamatussa

• Luukas 13:1–5 — Jeesus torjuu kärsimyksen karma-selityksen
• Johannes 9:1–3 — "ei hän eivätkä hänen vanhempansa ole tehneet syntiä"
• Jobin kirja 1:8–12 — Jobin kirjan alkunäytös
• Matteus 5:45 — "hän antaa aurinkonsa nousta niin pahoille kuin hyville"
• Roomalaiskirje 8:18–23 — koko luomakunta "huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa"
• Psalmi 73:1–3 — "minä katselin kateellisena kerskailijoita"

Jos olet kriisissä

Jos olet juuri nyt akuutissa kriisissä tai sinulla on ajatuksia vahingoittaa itseäsi, lopeta lukeminen ja soita: Kriisipuhelin 09 2525 0111 (MIELI Suomen Mielenterveys ry, maksuton, ympäri vuorokauden). Sivu voi odottaa sinua.