Miksi Jeesuksen piti kuolla?

Monelle tässä kysymyksessä on tietty painolasti. Iso osa suomalaisista on kohdannut jonkin kuvan — ehkä rippikoulusta, ehkä jostain kuullusta — jossa vihainen Jumala antaa jonkun kuolla rangaistukseksi, jotta muuttuisi sitten ystävälliseksi. Asiallisiin korviin se kuulostaa joko julmalta tai kyyniseltä, ja se jää monelle kurkkuun poikkiteloin, vaikka he eivät muuten tuntisikaan vastenmielisyyttä kristinuskoa kohtaan.

Tämä sivu yrittää rehellisempää vastausta. Se ei pehmennä asiaa eikä käy sitä läpi juridisena kaavana. Se kertoo, mitä kristinusko historiassa todella väittää — ja miksi se pysyy tässä vastauksessa, vaikka se on kaikkina aikoina herättänyt vastarintaa.

Muutama termi ensin

Lukijalle, jolla ei ole kirkollista taustaa:

• Jeesus Nasaretilainen oli juutalainen kiertävä opettaja, joka eli ensimmäisellä vuosisadalla Rooman miehittämässä Juudean maakunnassa. Kristinusko väittää lisäksi, että hän oli Jumala ihmisen hahmossa. Rooman hallinto surmasi hänet noin vuonna 30 jKr. teloitustavalla, jota kutsutaan ristiinnaulitsemiseksi.
• Risti on kristillinen lyhennelmä tästä teloituksesta — Jeesuksen julkisesta roomalaisesta surmaamisesta noin vuonna 30 jKr.
• Ylösnousemus on kristillinen väite, että Jeesus nähtiin teloituksensa jälkeen kolmen päivän kuluttua elävänä, ja tämän todisti useampi nimeltä mainittu silminnäkijä.
• Kristus on arvonimi, ei sukunimi. Se on kreikankielinen käännös heprean sanasta Mašiah (Messias) — voideltu, juutalaisessa perinteessä kauan luvattu hahmo.
• Synti ei kristillisessä kielessä ole vain pahan tekemistä. Se on laajempi tila, jossa ihminen ei ole sellainen kuin hänet oli tarkoitettu olemaan — ja ne konkreettiset teot, jotka tuosta tilasta seuraavat.
• Sovitus on sana sille, miten kahden osapuolen — tässä ihmisen ja Jumalan — välinen rikkoutuma parannetaan. Englannin sana atonement tarkoittaa kirjaimellisesti at-one-ment — jälleen yhdeksi tulemista.
• Vanhurskaus on Raamatun sanastossa oikeana olemisen ja oikein tekemisen laatu — suhteessa Jumalaan, toisiin ihmisiin ja itseen. Lähempänä rehellisyyttä kuin hurskastelua.
• Evankeliumit ovat neljä lyhyttä kuvausta Jeesuksen elämästä — Matteus, Markus, Luukas ja Johannes — jotka hänen seuraajansa kirjoittivat vuosikymmenten kuluessa hänen kuolemastaan.
• Paavali oli eräs varhaisimmista kristityistä kirjoittajista. Noin kolmannes Uudesta testamentista koostuu hänen kirjeistään.

Lyhyt, rehellinen vastaus

Jeesus kuoli, koska kristinusko väittää, että ihmisen ja Jumalan välillä on todellinen rikkoutuma, jota ei voi korjata paremmalla käytöksellä — ja että Jumala itse sulki tämän rikkoutuman omalta puoleltaan, tavalla, joka maksoi hänelle jotain. Risti ei ole ehto sille, että Jumala muuttuisi ystävälliseksi. Se on se, mitä Jumalan ystävällisyys, tosissaan otettuna, konkreettisesti maksaa.

Mitä kristillinen vastaus ei ole

Ennen varsinaista perustelua kolme kuvaa, jotka ovat yleisiä ja joita kristinusko ei tällaisina väitä.

Ei ole niin, että vihaisen Jumalan piti saada uhrinsa ennen kuin hän voi rauhoittua. Se on vanha karikatyyri, eikä se ole se, mitä kristillinen perinne on opettanut. Teksteissä itsessään — esimerkiksi kirjeessä, jonka Paavali kirjoitti Rooman kristityille — juuri Jumala on se, joka aloittaa, ei Jumala, joka lepytetään: "Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä." Liikkeen suunta kulkee Jumalasta ihmiseen, ei toisin päin.

Ei ole niin, että joku syytön rangaistiin jonkun syyllisen puolesta, koska muuten kirjanpito ei täsmää. Se on yksinkertaistettu versio eräästä myöhemmästä kristillisen teologian selityksestä, ja se kuulostaa usein kylmemmältä kuin asia todella on. Kristillinen väite ei ole se, että ulkopuolinen kolmas henkilö otti rangaistuksen. Se on se, että Jumala itse, Jeesuksen persoonassa, otti sen kannettavakseen. Se on toinen kuva.

Ei ole niin, että risti on vain esimerkki. Jotkut ihmiset — kristinuskon sisälläkin — lukivat 1800-luvulla ristin pelkkänä rakkauden osoituksena: Jeesus näyttää, kuinka pitkälle rakkaus menee, ja sen on tarkoitus liikuttaa meitä. Se ei ole väärin, mutta se ei ole kaikki. Kristinusko on historiassa pitänyt kiinni siitä, että ristillä tapahtui jotain todellista, ei vain jotain havainnollistavaa.

Mitä kristillinen vastaus tosiasiassa on

Kristillisessä vastauksessa on useita kerroksia. Uusi testamentti kuvaa sitä useilla kuvilla, jotka kuuluvat yhteen — yksikään niistä ei yksin ole koko tarina.

Ensinnäkin: rikkoutuma on todellinen. Kristinusko ottaa hyvin vakavasti sen, mitä ihmiset tekevät toisilleen ja itselleen. Se kutsuu sitä synniksi — sana, joka suomeksi kuulostaa usein pienemmältä kuin on tarkoitettu. Synti ei ole pöytätapojen rikkomista. Se on havainto, että jokin ei perustavalla tavalla ole kohdallaan — ihmisen ja ihmisen välillä, ihmisen ja itsensä välillä, ja ihmisen ja hänen tekijänsä välillä. Tätä rikkoutumaa ei voi tasata ponnistelulla, koska se ei ole tili, jonka täyttää, vaan rikki mennyt suhde.

Toiseksi: oikeudenmukaisuus ja rakkaus eivät ole kaksi vaihtoehtoa. Tavallinen vastakkainasettelu — Jumala on joko oikeudenmukainen tai rakastava — ei ole se, mitä kristinusko on opettanut. Se opettaa, että Jumala on molempia ja että hän tarkoittaa sen tosissaan. Rakkaus, joka vain sivuuttaa vääryyden, ei ole rakkautta — se on välinpitämättömyyttä uhreja kohtaan. Oikeudenmukaisuus ilman rakkautta on kostoa. Kristinusko väittää, että ristillä molemmat täyttyvät yhtä aikaa, eikä se ollut halpaa.

Kolmanneksi: Jumala itse kantaa hinnan. Tämä on kristillisen väitteen ominta. Kristinuskossa Pyhä tulee ihmisen luo — ja kuolee siinä. Erästä varhaisimmista kristillisistä hymneistä, jonka Paavali siteeraa kirjeessään Filippin kristityille, kuvaa sen kahdella rivillä: Jeesuksella oli jumalallinen hahmo, ja hän luopui siitä, "hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti."

Neljänneksi: siitä tulee konkreettista. Kristillinen väite ei ole se, että kyseessä oli kaunis ele, vaan se, että jotain todella tapahtui. Jeesus ei kuole symbolisesti — hän kuolee janoisena, yksin, julkisesti riisuttuna, lähimpien ystäviensä hylkäämänä, teloitustavalla, jonka roomalaiset olivat suunnitelleet nimenomaan tuhotakseen ihmisen hitaasti tuntien mittaan. Se ei ollut osoitus. Se oli päivä, joka kesti kolme tuntia ja oli todella tappava.

Miten Jeesus itse sanoi sen

Jeesuksen elämänkuvauksissa hän selittää itse, mitä varten hän tuli, yhdellä asiallisella lauseella. Markuksen evankeliumi siteeraa häntä: "Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta."

Sana lunnaat on kreikassa markkinaelämän sana — se, mitä maksetaan orjan vapaaksi ostamiseksi tai vangin lunastamiseksi. Se on konkreettista taloudellista kieltä. Jeesus ei kuvaa omaa kuolemaansa traagisena erehdyksenä vaan sinä, minkä vuoksi hän tuli. Se ei ole kiertävän opettajan tavanomainen käsitys itsestään.

Eräässä toisessa kohtauksessa, Johanneksen evankeliumissa, hän sanoo vähän ennen teloitustaan: "Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta." Kristinusko ei ole ymmärtänyt tätä lausetta teoriana vaan kuvauksena siitä, mitä seuraavana päivänä tapahtui.

Mikä ristillä liikkui

On kohta, jota teologiassa on historiassa usein käsitelty kaikkein kovimpana lauseena. Paavali kirjoittaa kirjeessä Korintin kristityille: "Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, hän siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden."

Suomeksi sanottuna: ristillä tapahtui vaihto. Se, mikä ihmisessä on rikkoutumaa, asetetaan Jeesuksen päälle — ja se, mikä Jeesuksessa on eheyttä, luetaan ihmisen hyväksi. Se on keskeinen väite, eikä se ole juridisella kielellä varmisteltu. Se on lausunto siitä, mitä teloituspäivänä tosiasiassa tapahtui, tasolla, joka ei ollut paljain silmin näkyvissä.

Kristityt ovat historiassa käyttäneet erilaisia kuvia tämän ymmärtämiseksi — lunnaat, sijaisuus, sovitus, voitto kuolemasta, rakkauden esimerkki. Yksikään näistä kuvista ei ole koko tarina. Ne ovat kaikki lähestymisiä siihen, mikä on liian suurta yhteen kuvaan.

Se pala, joka täydentää vastauksen

Jos risti olisi ollut loppu, Jeesus olisi ollut traaginen marttyyri niin kuin monet muut. Se, mikä tekee kristillisestä väitteestä liikuttavan tarinan sijaan historiallisen lausunnon, on se, mikä tulee kolme päivää myöhemmin: väite, että Jeesus nähtiin useiden nimeltä mainittujen todistajien toimesta elävänä — tapahtuma, jota kristityt kutsuvat ylösnousemukseksi.

Ilman ylösnousemusta risti on teloitus niin kuin monet muut. Ylösnousemuksen kanssa se on julkinen merkki siitä, että se, mitä ristillä väitetään — rikkoutuma on suljettu, hinta on maksettu — on vahvistettu. Paavali sanoo sen suoraan: ilman ylösnousemusta kristinusko on tyhjää. Historiallisella kysymyksellä siitä, tapahtuiko ylösnousemus todella, on tällä sivustolla oma sivunsa.

Mitä tekemistä tällä on sinun kanssasi

Jos kristinusko on oikeassa, ristillä sulkeutui jotain, mitä sinun ei tarvitse itse sulkea. Se on pointti. Väite ei ole ponnistele, niin Jumala muuttuu ystävälliseksi, vaan Jumala teki vaikean itse; sinä otat sen vastaan.

Vastaan ottaminen ei tässä tarkoita sitä mieltä olemista, että se tapahtui. Se tarkoittaa: myöntää, että tarvitset sitä. Kristinusko on historiassa kuvannut tätä usein sanalla kääntyminen — ei itsensä ruoskimista, vaan rehellisyyttä, joka sanoo: tämä on minun tilanteeni, enkä voi kääntää sitä omin voimin. Otan vastaan sen, mitä Jumala tarjoaa.

Yksi viimeinen asia

Kannattaa tunnustaa kysymys, joka monella tässä kohtaa on. Jos Jumala voi vain päättää näin, miksi ylipäänsä tarvitaan kuolemaa? Rehellisin vastaus on: koska anteeksianto, joka ei maksa mitään, ei kristillisessä logiikassa ole minkään arvoinen. Kun ystävä sanoo sinulle "annan sinulle anteeksi, että satutit minua syvästi," tuolla anteeksiannolla on hinta — hän kantaa vamman sen sijaan, että antaisi sen takaisin. Se maksaa hänelle jotain. Todellinen anteeksianto on aina sellaista. Se ei ole unohtamista, se on maksamista. Kristinusko väittää, että ristillä Jumala teki tämän suuruusluokassa, joka vastaa rikkoutuman suuruutta.

Entä nyt?

Jos tämä koskettaa tai haastaa sinua ja haluat puhua siitä jonkun kanssa, voit tehdä sen. Chattimme on maksuton, yksityinen ja omalla kielelläsi. Sinun ei tarvitse tietää mitään, valmistautua mitenkään tai ottaa mitään kantaa. Sinä aloitat; sinä lopetat, milloin haluat.

Mistä tämä tulee Raamatussa

• Markus 10:45 — "henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta"
• Roomalaiskirje 5:8 — "Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä"
• Jesaja 53:4–6 — vanhatestamentillinen teksti, jossa kristityt lukevat kärsivän vanhurskaan kuvan
• 2. Korinttilaiskirje 5:21 — "Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, hän siirsi kaikki meidän syntimme"
• 1. Pietarin kirje 2:24 — "Kaikki meidän syntimme hän kantoi ruumiissaan ristinpuulle"
• Johannes 15:13 — "suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta"