Onko Jeesus ainoa tie?

Tämä on Suomessa yksi kiusallisimmista väitteistä, joita kristinusko esittää. Se kuulostaa ylimieliseltä, suvaitsemattomalta, jonkinlaiselta uskontojen paremmuuskilpailulta. Maassa, jossa uskonto on totuttu pitämään yksityisasiana ja jossa suvaitsevaisuutta pidetään lähes itsestäänselvänä hyveenä, tämä on juuri se kohta, jossa moni ottaa askeleen taaksepäin.

Tämä sivu yrittää rehellistä vastausta. Se ei häivytä yksinoikeusväitettä pois, muttei myöskään heiluta sitä lyömäaseena. Se sanoo, mitä oikeasti väitetään, mitä ei väitetä, ja miten väite on kristillisessä perinteessä tarkoitettu — mikä on eri asia kuin miltä se yleensä kuulostaa.

Muutama termi ensin

Lukijalle, jolla ei ole kirkollista taustaa:

• Jeesus Nasaretilainen oli juutalainen kiertävä opettaja ensimmäisellä vuosisadalla Rooman miehittämässä Juudean maakunnassa. Kristinusko väittää lisäksi, että hän oli Jumala ihmisen hahmossa. Rooman hallinto surmasi hänet noin vuonna 30 jKr. teloitustavalla, jota kutsutaan ristiinnaulitsemiseksi.
• Risti on kristillinen lyhennelmä tästä teloituksesta — Jeesuksen julkisesta roomalaisesta surmaamisesta noin vuonna 30 jKr.
• Ylösnousemus on kristillinen väite, että Jeesus nähtiin teloituksensa jälkeen kolmen päivän kuluttua elävänä, ja tämän todisti useampi nimeltä mainittu silminnäkijä.
• Kristus on arvonimi, ei sukunimi. Se on kreikankielinen käännös heprean sanasta Mašiah (Messias) — voideltu, juutalaisessa perinteessä kauan luvattu hahmo.
• Evankeliumit ovat neljä lyhyttä Jeesuksen elämäkertaa — Matteus, Markus, Luukas ja Johannes — jotka hänen seuraajansa kirjoittivat vuosikymmeninä hänen kuolemansa jälkeen.
• Paavali oli yksi varhaisimmista kristityistä kirjoittajista. Noin kolmasosa Uudesta testamentista koostuu hänen kirjeistään.
• Isä on tapa, jolla Jeesus evankeliumeissa puhuu Jumalasta.
• Pelastua tarkoittaa kristillisessä kielenkäytössä sitä, että ihminen saatetaan takaisin oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa — anteeksi annettuna, ennalleen palautettuna. Kyse ei ole ensisijaisesti taivaaseen pääsystä vaan koko suhteen eheytymisestä.

Lyhyt, rehellinen vastaus

Kristinusko väittää, että kyllä. Mutta se väittää sen eri tavalla kuin miltä yleisessä mielikuvassa kuulostaa. Se ei väitä, että muihin perinteisiin kuuluvat ihmiset olisivat kaikki tyhmiä. Se ei väitä, että totuus ei sisältäisi mitään, mikä kuuluu toisille perinteille. Eikä se väitä, että vain oikean kirkon jäsenkortin haltijat pääsevät perille. Se väittää jotain konkreettisempaa: että se, minkä Jeesus teki, on ainoa tie, jolla ihminen ja Jumala voivat tulla jälleen yhteen — ja että tämä on väite tosiasiasta, ei jäsenyysehdosta.

Mistä väite tulee

Ennen kuin perustelu tulee, yksi asiallinen huomio: tämä ei ole teologien myöhempi keksintö. Se on se, mitä Jeesus itse sanoi evankeliumeissa.

Johanneksen evankeliumissa hän sanoo eräälle ystävälleen — Tuomaalle, jolle myöhemmin annettiin liikanimi epäilijä —: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Tämä on väitteen terävin muoto, yhdessä lauseessa. Ei "yksi parhaista teistä" eikä "hyvä tie monien joukossa." Vaan se tie.

Apostolien teoissa eräs varhaisimmista kristityistä, Pietari — yksi Jeesuksen lähimmistä seuraajista — sanoo saman toisin sanoin, virallisen juutalaisen neuvoston edessä: "Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."

Tätä kantaa ensimmäiset kristityt — kaikki joko itse juutalaisia tai roomalaisesta monijumalaisuudesta kääntyneitä — pitivät alusta asti, uskonnollisessa ympäristössä, joka oli selvästi moniäänisempi kuin meidän. Kristinusko ei siis vahingossa liukunut yksinoikeusväitteeseen. Se on rakennettu sen varaan alusta alkaen.

Mitä väite ei ole

Kolme yleistä karikatyyriä, joita kristinusko ei tässä muodossa väitä.

Se ei ole: kristityt ovat oikeassa ja kaikki muut täysin väärässä. Kristillinen perinne on historiassa nimenomaisesti tunnustanut monia totuuksia muissa perinteissä — kreikkalaista filosofiaa se on lukenut valmistautumisena, ja se on kunnioittanut juutalaista ja toisinaan myös muslimien painia Jumalan kanssa. Paavali itse lainaa Ateenassa pitämässään puheessa myönteisesti pakanarunoilijoita. Väite, että Jeesus on tie, ei ole väite siitä, ettei muualla olisi mitään totta.

Se ei ole: vain kristityt pelastuvat, kaikki muut joutuvat kadotukseen. Tämä on suosittu karikatyyri, muttei perinteen koko sisältö. Se, mitä Raamattu ja kristillinen teologia todella sanovat ihmisistä, jotka eivät koskaan ole kuulleet Jeesuksesta tai jotka ovat oppineet tuntemaan hänet väärinä karikatyyreinä, on hienojakoisempaa — eikä Uudessa testamentissa itsessään ratkaistu yhdellä lauseella. Paavali esimerkiksi kirjoittaa Roomassa asuville kristityille lähettämässään kirjeessä, että pakanat, jotka eivät tunne lakia, "ovat itse itselleen laki," ja että Jumala arvioi heitä sen perusteella, mitä he todella tiesivät. Kristityt ovat vuosisatojen aikana vastanneet tähän eri kannoin — jotkut ahtaammin, jotkut väljemmin.

Se ei ole: kristinusko on oikea uskonto, koska se on meidän. Tämä on kulttuurinen kanta, ei kristillinen. Kristinusko ei esitä väitettään siksi, että se olisi eurooppalainen vakiouskonto (mitä se tuskin enää edes on). Se esittää sen siksi, että kyse on konkreettisesta henkilöstä ja konkreettisesta tapahtumasta.

Mitä väite todella on

Kristillinen väite ei ole ensisijaisesti uskonnollinen vaan historiallinen ja henkilökohtainen. Se kulkee suunnilleen näin:

Jos kristinusko on oikeassa, Jeesus ei ole yksi uskonnonperustaja muiden joukossa. Hän on Jumala, joka näyttäytyi ihmisen hahmossa. Jos tämä pitää paikkansa, kysymys "onko Jeesus ainoa tie?" on sama kuin "onko Jumala ainoa tie Jumalan luo?" — ja siihen on vain yksi mielekäs vastaus.

Toisin sanoen: väite ei ole, että jokin tietty uskonto on oikea. Väite on, että Jumala itse teki tiettynä päivänä ensimmäisellä vuosisadalla jotain — ja että tuo jokin on se tie, jolla ihmisen ja Jumalan välinen ero parannetaan. Tämä ei ole kilpailuväite uskontojen paremmuudesta. Se on väite siitä, mitä on tapahtunut.

Se muuttaa sävyn. Jos kristillinen väite olisi "meidän uskontomme on se tosi," ylimielisyys olisi paikallaan. Mutta kristillinen väite on pikemminkin: "jotain tapahtui, joka menee kaiken muun Jumalan etsimisen edelle — Jumala tuli itse." Se on pikemminkin nöyryytys kuin voitto: ei "me onnistuimme löytämään hänet," vaan "me emme onnistuneet missään; hän toimitti itse itsensä."

Miten tämä suhtautuu muihin perinteisiin

Tämä sivu ei yritä käsitellä muita perinteitä yhdessä kappaleessa. Se olisi epäkunnioittavaa ja epätarkkaa. Kolme rehellistä havaintoa kuitenkin:

Useimmat uskonnolliset perinteet opettavat jonkinlaista nousua — ihminen työstää itseään kohti pyhää. Mietiskelyn, elämäntavan, lain, rituaalien tai valaistumisen kautta. Kristinusko on tässä kohtaa rakennettu toisin: se opettaa laskeutumista — pyhä tulee ihmisen luo. Tämä ei ole arvoarvostelma muista perinteistä; se on rakenteellinen kuvaus erosta.

Kristinusko esittää julkisen, päivämäärän saavan tapahtuman. Se väittää miestä, joka teloitettiin tietyssä roomalaisessa maakunnassa ja nähtiin kolmen päivän kuluttua elävänä, nimeltä mainittujen todistajien kanssa. Se on rakenteeltaan eri asia kuin sisäinen hengellinen kokemus. Se on tutkittavissa — historiallisella tavalla tutkittavissa.

Kristinusko esittää Jeesuksesta tietyn väitteen, jota moni perinne ei esitä perustajahahmostaan. Se, minkä Jeesus sanoi itsestään — "joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän" — on se tietty väite, jonka varassa kristinusko on. Jos se pitää paikkansa, kristinusko ei ole yksi uskonto muiden joukossa; se on vastaus siihen, mitä kaikki etsiminen etsii.

Mikä on rehellisesti myönnettävä

Tässä on sanottava ääneen yksi asia, joka tässä keskustelussa usein jää pöydän alle. Kristinuskon yksinoikeusväite ei ole vaaraton. Se on historiassa johtanut monesti loukkauksiin — juutalaisia, muslimeja, alkuperäiskansojen uskontoja ja kaikkia mukaan taipumattomia vastaan. Se tapahtui usein Jeesuksen nimessä mutta vastoin sitä, mitä Jeesus todella opetti. Se, joka toistaa yksinoikeusväitteen tänään, kantaa tätä historiaa mukanaan — ei puolustaakseen sitä vaan tunnustaakseen sen taakaksi.

Mikä ei ole kunnossa: päätellä väitteestä, että Jeesus on tie, että hänen seuraajillaan olisi oikeus alistaa, kolonisoida tai pakottaa muita. Sitä Jeesus ei opettanut missään — päinvastoin. Kristinuskon ja vallan liitto on poliittinen tarina, ei teologisen väitteen seuraus. Näiden erottaminen on tärkeää.

Jos väite jää silti kovaksi

Vaikka tämän kaiken myöntäisi, monelle jää epämukavuus: entä ihmiset, jotka ovat kasvaneet toisessa perinteessä eivätkä ole koskaan olleet todella tekemisissä Jeesuksen kanssa? Entä ne, jotka ovat oppineet tuntemaan hänet vain vanhempiensa tai valloittajiensa karikatyyrinä? Entä muiden perinteiden hyvät ihmiset?

Nämä ovat ne vakavat kysymykset. Kristillinen perinne ei ole koskaan antanut niihin yhtä lausetta vastaukseksi. Se, mitä se nimenomaisesti väittää, on:

• Jumala on oikeudenmukainen. Hän ei arvioi ihmisiä sen perusteella, mitä heillä ei ollut, vaan sen, mitä heillä oli.
• Jumala ei ole rajoitettu. Jos hän haluaa tavoittaa ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta, hän voi tehdä sen tavoilla, joita me emme tunne.
• Se tie, jonka me tunnemme, on Jeesus. Tämä on ainoa väite, johon kristinusko on sitoutunut.

Tämä kanta on toisenlainen kuin suositut karikatyyrit sekä toiselta laidalta ("kaikki uskonnot ovat samoja") että toiselta ("vain meidän kirkkomme jäsenet pelastuvat"). Se on perinteen asiallinen keskimmäinen kanta.

Mitä voit tehdä tästä

Jos yksinoikeusväite häiritsee sinua, kannattaa erottaa yksi kysymys toisesta.

Häiritseekö väite siksi, että se on epäkunnioittava muita perinteitä kohtaan? Silloin voi olla avuksi lukea varovasti se, mitä Jeesus todella opetti. Et löydä sieltä mitään, mikä halveksisi toisia ihmisiä tai perinteitä. Löydät tietyn väitteen hänestä itsestään.

Häiritseekö väite siksi, ettet voi uskoa, että ylipäänsä olisi vain yksi tie? Silloin kysymys ei oikeastaan ole "onko Jeesus tie?", vaan: "onko ylipäänsä olemassa totuutta Jumalasta, joka voi olla totta minun toiveistani riippumatta?". Tähän kysymykseen kristinusko vastaa suoraan — se sanoo kyllä, ja se antaa todisteensa konkreettisessa tapahtumassa.

Häiritseekö väite siksi, että se on tullut sinua satuttaneiden ihmisten suusta? Silloin yllä oleva erottelu on tärkeä. Se, minkä Jeesus väittää, ei ole sama kuin se, mitä nuo ihmiset väitteellä tekivät.

Entä nyt?

Jos olet lukenut kaiken tämän ja haluat puhua siitä jonkun kanssa — ilman myyntipainetta ja ilman että joku antaa sinulle valmiin yleisvastauksen — voit tehdä sen. Chattimme on maksuton, yksityinen ja omalla kielelläsi. Saat esittää kaikki vastaväitteet, joita sinulla on. Sinä aloitat; sinä lopetat, milloin haluat.

Mistä tämä tulee Raamatussa

• Johannes 14:6 — "Minä olen tie, totuus ja elämä"
• Apostolien teot 4:12 — "ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän"
• Johannes 3:16–17 — luultavasti tunnetuin muotoilu siitä, miksi Jeesus lähetettiin
• 1. Timoteuskirje 2:3–6 — "yksi on Jumala ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä"
• Roomalaiskirje 2:14–16 — mitä sanotaan pakanoista, joilla ei ole lakia
• Johannes 10:14–16 — "minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä tarhasta"